Jostain kumman syystä tämä ei enää jaksa yllättää. Kotkassa ahtaajat ovat väkivaltaisesti estäneet johtajien pääsyn satama-alueelle. Yhtenä syynä on, että Facebookin kautta on alettu rekrytoimaan ahtaajia ja nämä ovat aloittaneet työt tänä aamuna Kotkassa (edellinen postaukseni asiasta oli juuri kyseisen Facebook -ryhmän innoittama).

Ahtaajat ja SAK molemmat väittävät, että “rikkuriahtaajien käyttö vaikeuttaa sopimista”. Ensinnäkään nämä vapaaehtoiset eivät ole rikkureita, koska eivät kuulu AKT:n listoille ja mitä sopimiseen tulee – näinhän se tekee, harva uskaltaa väittää, että näin on ehkä tarkoituskin. Ei tämä EK:n puolen asemaa heikennä vaan ahtaajien ja siksi he käyttäytyvätkin tällä tavoin.

On mielestäni hienoa, että ihmiset ottavat ohjat omiin käsiin tällä tavalla – lain puitteissa kuitenkin. Yhteiskunta on näillä teoilla näyttänyt, että se ei siedä ahtaajien vaatimuksia ja pyyntöjä vaan on oma-aloitteisesti ryhtynyt toimenpiteisiin politiikan ulkopuolella.

Kauppalehden sivuilla oli oivasti sanottu (hieman parempia lukijakommentteja):

“Kertokaapa nyt viisaammat, miksei ahtaaja, missä vaiheessa tämä maailma on mennyt siihen pisteeseen että työntekijä omistaa työpaikkansa? Millä kriteerein hän saa päättää kuka tämän työpaikan vaativan työpanoksen tekee?”

Mielestäni kysymys on erittäinkin aiheellinen. Työntekijät toimivat työnantajien/omistajien oikeuksilla ilman heidän vastuita. Tästä erotuksesta syntyy myös se taloudellinen korvaus, jonka markkinat yleensä maksavat omistajille eikä työntekijöille.

Olisihan sekin aikamoinen näky, jos tämä Facebook-liike saisi aikaan sen että neuvottelut vaikeutuisivat niin, että ahtaajat perääntyisivät ja palaisivat töihin ihan vain pitääkseen työpaikkansa.

Puolustan työnantajia tässä siitä syystä, että näen tämän olevan isompi isku yrittäjyydelle ja työnantajille mikäli tällaisen menon sallitaan jatkua. Jo nyt tällä hetkellä työllistäminen sekä yrittäminen on tässä maassa tehty vaikeaksi. En usko, että tällaisten toimenpiteiden kautta (AKT:n vaatimukset) niitä asemia parannettaisiin ja tästä syystä olen hyvin jyrkästi AKT:n ehdotuksia vastaan.

Pahoittelut niille, jotka ovat kuulleet minun paasaavani tästä aiheesta jo englanninkielisessä blogissani. En mahda mitään, tämä asia pistää kiehumaan.

Ystäväni kommentoi Facebookissa miten lehdet kirjoittavat kaiken maailman viihdeuutisista, kun samaan aikaan 3000 ihmisen joukkio pitää tätä maata polvillaan putsaten pienen talousnousun mahdollisuuden tämän vuoden ulkomaanviennistä. Olen täysin samaa mieltä. Vaikka asiasta kirjoitetaankin mediassa, ei sitä mielestäni ole eskaloitu riittävästi -- ahtaajien lakko uhkaa ajaa tämän maan pois hyvinvointivaltioiden listalta. Miksi? “EK on ahterista”, tuntuu olevan AKT:n ahtaajien mielipide tähän. Se lienee riittävän suuri syy pistää moni muu yrittäjä ja palkansaaja työttömäksi.

Olen yrittänyt tämän iltapäivän ajan muiden töiden lomassa pyrkiä ymmärtämään AKT:n kantaa ja nimenomaan AKT:n kannattajien kantaa tähän lakkoon, siinä valitettavasti onnistumatta. Olen lukenut lukemattomia kommentteja Facebookin fanisivulta “Kaikki tuki AKT:n kamppailulle!“. Sivu loistaa vastakkainasettelulla ja ärhentelyllä siitä, että työnantajat ovat jälleen liian pitkään riistäneet työtä tekevää kansaa heidän perusoikeuksistaan.

Erään keskustelunavauksen jälkeenkin AKT:n Facebook-sivun ryhmäläiset päätyivät keskustelemaan ja torumaan toisia humalassa “feisbuukkaamisesta”. Noh, mikäs siinä lakkovapailla rentoillessa.

Samanlainen käyttäytyminen näkyi myös Eduskuntatalon edustalla joitakin päiviä sitten, kun AKT:n ahtaajat olivat “puolustamassa oikeuksiaan”. MTV3:n toimittaja kommentoi oivallisesti alla olevassa videossa, “lakko-spirittiä nostatettiin muullakin, kuin iskulauseilla ja AKT:n lipuilla”.

Tämän jälkeen herää kysymys: voiko näitä ihmisiä oikeasti ottaa todesta heidän pyyntöineen parantaa omia asemiaan? Tällaisen käyttäytymisen jälkeen on aikalailla yhdentekevää minkälaisine pyyntöineen Räty herroineen tulee neuvottelupöytiin, jos ahtaajat vähät piittaavat muista ja muiden hyvinvoinnille aiheuttamasta haitasta omilla toimenpiteillään.

Monet AKT:n ahtaajien lakkoa kannattavat ovat myös kommentoineet sitä, että EK itse pyysi tätä lakkoa. Oli miten oli, tällainen vastakkainasettelu ei edistä tilannetta lainkaan. Tosiasia on, että työnantajat tarvitsevat työntekijöitä, mutta niin tarvitsevat työntekijät työnantajiakin -- ehkä vielä hieman enenevissä määrin (koska työnantajia on suhteessa vähemmän kuin työntekijöitä). Mitä enemmän työnantajien asemaa vaikeutetaan, sitä varmemmin työmarkkinat kangistuvat ja tekevät työllistämisestä yhä vaikeampaa -- vaikuttaen suoraan työntekijöiden tilanteeseen.

Haluaisin loppuun vain todeta, että vaikka ahtaajat miten saisivat ajettua läpi muutosturvansa ja “voitettua” tämän taistelun; he tulevat silti häviämään työttömyyden kautta. Työllisyyden ylläpitäminen Suomessa heidän ehdoillaan sekä työllistäminen tulee olemaan liian kannattamatonta.

ps. Melkein unohdin. Innoituksen tähän kirjoitukseen sain toisesta Facebook -ryhmästä, jossa värvätään vapaaehtoisia ahtaajia AKT:n satamalakon ajaksi. Liityin ryhmään samantien.

Kuva Torontosta Canada 3.0 messujen aikoihin, kesäkuu 2009.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt sitä, että pitäisi alkaa bloggaamaan myös suomenkielellä. Haasteena on ollut ajankäyttö ja myös liikkeelle lähtö. Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja testaan miten hyvin tämä konsepti toimii. Annan itselleni kesään asti aikaa katsoa miten Suomiblogini lähtee liikkeelle.

Syitä tämän blogin perustamiseen on monia, mutta seuraava lienee tärkein. Olen kokenut haasteelliseksi kirjoittaa Suomea koskevista asioista englanninkieliseen blogiini, jota luetaan myös laajemmin maailmalla. Haluaisin kuitenkin pitää sisällön relevanttina ihmisille, jotka sitä seuraavat – vaikka valintahan on aina minun.

Haasteita tässä varmasti tulee enemmän, kuin osaan arvatakaan. Ensimmäinen haaste on suomeksi kirjoittaminen. Olen kirjoittanut aktiivisesti englanniksi viimeiset 10 vuotta ja vaikka suomenkielentaitoni ei ole mihinkään hävinnyt, tuntuu se oudolta, hyvin oudolta. Lukiossa olin tosi huono yhdyssanojen kanssa ja varoitan lukioita jo tässä vaiheessa, että yhdyssanavirheitä varmasti tulee :)

En aseta itselleni mitään suurempia aikataulurajoitteita julkaisujen kanssa, mutta pyrin pitämään tahdin suhteellisen aktiivisena. Blogin nimi taas tulee siitä, että olen saanut etuoikeutettuna asua ulkomailla Singaporessa nuoruudessani ja myöhemmin opiskelijavaihdossa Espanjassa sekä Australiassa. Koen, että olen saanut todella paljon lisää maailmankatsomusta ja juuri ehkä siitä syystä, näen asiat omasta mielestäni hieman eri valossa kuin perinteiset kansan “syvät rivit”. Suhteutan aina asioita siihen miten näiden laita on maailmalla ja pyrin sitä kautta rakentamaan mielipiteeni. Näistä mielipiteistä tulette kuulemaan myös tämän blogin kautta.

Kommentit ovat erittäin tervetulleita – pidetään vuoropuhelu avoimena. Tervetuloa mukaan!